Kaihon tarina

K A I H O Savu nostaa ilmaan kipinöitä. Hämärä Viittansa levittää. Tuuli sanomatta sanaakaan laulaa. Tarttuu kiinni ovenpieleen, kiskoo kaikin voimin. Hellittää hieman otettaan, Saunaan ei viima ole kutsuttu vieras. Lämpö silittää ihoa, Tyhjentää väsyneen mielen. Se kaappaa syleilyynsä saunojan ja antaa ihmiselle vanhan viisauden. Viisaus pitää sisällään parantajien kielen. Löylyssä tuoksuu koivu ja kataja. Ovessa terva. Tässä muinaisessa perinnössä on jotain jaloa, Sauna on ollut muinoin vanhojen taikojen apaja. Höyry nostaa sähisten päätään. Suola kirvele iholla. Auringon viimeinen säde puskee hirsien raosta. Se vie aatoksen viime kesään. Saa aikaan hetken nautinnon, jättää mieleen kaihon. *